Yhtä Mestarin kanssa
Siddha Thirumularin Siva Joogan johdannossa kerrotaan seuraavasti:
”Thirumular on sanonut kesittymisestä Häneen ennen tekniikoiden tekemistä tai niitä tehdessä näin: 'Keskittymällä minuun, oppilas saa minut antamaan hänelle henkisen latauksen, joka on tarpeen näiden suurten opetusten voiman hyödyntämiseen.' Hän (Thirumular) kertoi tämän minulle (Sivakami Om Anandi), jotta tekisin tämän tiettäväksi muille. Ja niin minä teen. En voi tarpeeksi painottaa tämän yksinkertaisen ohjeen noudattamisen tärkeyttä. Se saattaa merkitä menestyksen ja epäonnistumisen eroa harjoituksessasi.”
Kuten Sivakami Amma on sanonut, virittäytyminen mestariin saattaa merkitä eroa sadhanan – henkisen harjoituksen – onnistumisen ja epäonnistumisen välillä. Olemme siis tekemisissä erittäin tärkeän asian kanssa.
On hyvin tunnettu tosiasia, että muistaessaan ja rukoillessaan Gurujaan, henkiset etsijät ovat saaneet vastaanottaa erityisiä siunauksia ja kokeneet ”ihmeparantumisia”. Kaikki on Yhtä, kaikki elävät olennot ja koko luomakunta ovat erottamattomasti yhtä. Mestari on kaiken tämän ymmärtänyt ja olemuksessaan kantaa tätä muotojen maailman taakse kätkettyä totuutta. Siksi Mestari on kaikkialla. Ei ole paikkaa tai tilannetta, missä Mestarin Tietoisuus ei olisi. Hän, todellinen Guru, on aina täällä.
Thirumantiramin 139 säkeessä Thirumularji kertoo, että oppilas saavuttaa todellisen ymmärryksen
katsomalla Guruun
laulamalla Gurun nimeä
seuraamalla Gurun sanomaa, ja
meditoimalla Gurun hahmoa
Jos me meditoimme Satgurumme (Satguru = täydellistynyt mestari) nimeä, Hänen kuvaansa ja Hänen opetuksiaan, saamme liittyä Häneen (ja Hänen ymmärrykseensä) ja sitä kautta tulla yhdeksi kaikkeuden kanssa. Tästä syystä täydellistynyt mestari on tärkeä oppilaalle. Valaistunut Guru opastaa sadhakaa – henkistä etsijää – aina kun etsijä niin haluaa ja päättää pyytää siunauksia osakseen virittäytymällä mestarin tietoisuuteen. Aloitteen täytyy tulla aina oppilaalta, koska valinnanvapaus on meillä.
Omaelämänkerrassaan ”The Play of Consciousness/ suom. Tietoisuuden leikki” Swami Muktananda kertoo menetelmästään meditoida Guruaan. Tämä menetelmä on peräisin vanhasta joogisesta kirjoituksesta Jnana Sindhu. Hänen kertomuksensa on selkeä ja esimerkillinen. Vaikka Muktananda oli ”ammattilaisjoogi”, me tavallista arkea elävät perheelliset ihmisetkin voimme saada täydellisen kuvan siitä, mitä Gurun meditointi ja Hänen tietoisuuteensa virittäytyminen on. Voimme siis myös käyttää tätä tietoa hyväksemme päivittäisessä elämässämme sen jokaisen hetkenä. Swami Muktanandan Guru oli viime vuosisadalla elänyt suuri mystikko, Sri Bhagavan Nityananda Paramahamsa.
Kappaleesta 9 Muktanandan kirjasta (lainaus alkaa):
”Gurudevan meditointi on parasta, todellakin parasta, korkein tie. Harjoitin monenlaista sadhanaa, monenlaista pranayamaa (hengitysharjoitus), meditaatiota, mantroja jne. mutta loppujen lopuksi sulauduin rakkaan Gurudevani meditaatioon. Gurun meditointi on kaikkien meditaatiotekniikoiden perusta. Kun luin Guru Gitasta:
dhyanamulam gurormurtih pujamulam guroh padam mantramulam gurorvakyam mokshamulam guroh kripa
Meditaation perusta on Gurun hahmo, Palvonnan perusta ovat Gurun jalat, Mantran perusta on Gurun sana, Vapautumisen perusta on Gurun armo.
Löysin ylimmän mantrani ja otin sen vastaan suurella rakkaudella. Tässä mantrassa kuvattu asenne on korkeampaa kuin kaikki palvonnan ja uhrauksen muodot. Tukaramilla on säe, joka itsessään on kuin mantra...
Siinä Tukaram Maharaja puhuu totuuden:
”Aseta luottamuksesi, rakkautesi, sydämesi ja antaumuksesi Gurun jalkoihin ja löydät helposti Jumalan. Joten palvo Guruasi, meditoi Guruasi, sillä Jumala on Gurusi kanssa. Kuinka usein minun tulee se sanoa? Tuka sanoo, että muistaessasi Gurusi nimen, voit löytää Jumalan metsässä tai ihmisjoukossa.”
Tästä säkeestä tuli jumaluuteni. Perustin elämäni tälle säkeelle ja sain palkinnon, koko hedelmän, tehtyäni sen merkityksestä omani.
Päätin meditoida Guruani (Nityananda Paramahamsa)... Ja kun meditoin häntä, aloin tuntea täydellistä ykseyttä hänen kanssaan...
Aika kului näin. Joskus näin hänet selvästi meditaatiossa, joskus en niin selvästi. Kun meditaationi syveni, sisäinen onnellisuuteni alkoi kasvaa, ja niin kasvoi myös minun rohkeuteni, voimani ja hehkuni. Kun aikaa kului vielä lisää, aloin tuntea gurubhavan, Guruuni samaistumisen, meditaatiossani. Kuten olen sanonut, ja sanonut toistuvasti, Gurun meditointi kantaa makeimman hedelmän. Tätä ei voi kyllin korostaa.
Rakas Gurudevani tiesi aina mitä mielessäni tapahtui, ja joskus hän sai minut siitä tietoiseksi hienovaraisin tavoin...
Joskus olin niin täydellisesti samaistunut, että tunsin ”Olen kokonaan Nityananda! Olen Nityananda!” Näiden ylitsevuotavien hetkien aikana koin olevani verhottuna suureen kunniaan, kun syvimmät sisäiset tuntoni paljastivat uusia mystisiä ulottuvuuksia. Toisinaan olin niin juovuksissa Itsen pyhistä siunauksista, että tunne ”Olen täydellistynyt, Olen täydellistynyt” syöksyi esiin syvältä sisältäni...
Noina päivinä en enää tuntenut selvästi olevani Muktananda. Sen sijaan tunsin olevani Nityananda... Joskus... Molemmat tunteet olivat sisälläni samaan aikaan – tunsin olevani Muktananda ja Sri Guru Nityananda – ja olin täydellisen tietoinen molemmista. Kun en enää tuntenut olevani Nityananda, nousin ylös meditaatiosta ja kävelin hiukan. Silloin se oli Muktananda joka käveli ympäriinsä, eikä enää Nityananda. Kannoin vain mukanani muistoja aiemmasta samaistumisestani...
Joten jatkoin uskollisesti meditoiden mantrani mukaan: dhyanamulam gurormurtih – Meditaation perusta on Gurun hahmo.”
Tulin toisinaan vihaiseksi tehdessäni sadhanaa, jossa samaistuin Guruuni. Se sai minut kovin ymmälleni... Gurudeva sanoi: ”Se et ole sinä, et sinä. Se on bhava – poistuva ehdollistuma. Aha, se et ole sinä.” En oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti näin sanoessaan. Painiskelin asian kanssa itsekseni koettaen ymmärtää, mitä hän oli tarkoittanut, mutta en siltikään ymmärtänyt sitä. En tiennyt mitä tehdä, joten rukoilin hiljaa Bhagavan Nityanandalta vastausta.
Gurudeva Nityananda oli jumalointini kohde, palvontani kohde, meditaationi kohde ja antautumiseni kohde. Nityananda oli minun saguna* jumaluuteni. Näin kaikki jumaluudet Nityanandassa, en ajatellutkaan muita jumaluuksia. En vaivannut päätäni ajatuksilla kuten: ”en ole ottanut Raman nimeä, en ole palvonut Krsihnaa, en ole meditoinut Shivaa.” Uskoin, että kaikki jumalat sisältyivät Guruuni. Uskoin vakaasti, että Guruni palvonta oli kaikkien jumaluuksien palvontaa, Guruni meditaatio oli kaikkien jumaluuksien meditoimista ja Guruni nimen toistaminen oli kuin 70 miljoonan mantran resitoimista. Olin aiemmin vieraillut 60 suuren pyhimyksen luona mm. Sri Siddharudra Swami, Sri Zipruanna, Sri Harigiri Baba, Sri Madivala Swami, Athani Shivayogi ja Sri Narasingha Swami ja Sri Bapu Mai Pandharpurista ja olin kuullut heiltä kaikilta saman:
”Ei ole olemassa korkeampaa polkua kuin meditoida, totella ja palvella Gurua.”
*Saguna tarkoittaa sananmukaisesti ”laadullista”, se viittaa johonkin, jolla on muoto, ts. on muodollinen. Nirguna toisaalta tarkoittaa ”laadutonta” eli jotain, jolla ei ole muotoa.
Näiden pyhimysten lisäksi olin tavannut sadhuja sekä sannyaseja mukaan lukien joitain erittäin edistyneitä vaishnaveja sekä alastomia avadhutia, jotka olivat vuosia eläneet Himalajalla. He kaikki sanoivat ohjeistuksiensa lopuksi, että parhainta oli meditoida, palvella ja totella Gurua. Olin usein kuullut, että itsensä kadottaminen guruun oli kaikkein paras polku... Uskoin todella että Gurun meditoiminen oli kaikkein paras tapa ja elin syvästi Guruni saguna palvonnan.
Meditoin Nityanandaa, lauloin hänestä, toistin hänen antamaansa mantraa... Tehdessäni tätä saguna palvontaa, saguna antaumukseni ja saguna meditaationi syvenivät päivä päivältä. En koskaan tuntenut vihaa Guruani kohtaan, en koskaan löytänyt hänestä vikaa, en koskaan riidellyt muiden ihmisten kanssa hänestä, enkä koskaan kuunnellut kritiikkiä hänestä. Siten samaistumiseni häneen kasvoi, luottamukseni syveni ja antaumukseni kasvoi vahvemmaksi ja vahvemmaksi.
Joskus Nityananda puhui minulle tietäen, mitä ajattelin...
”Gurun meditointi antaa sinulle elämän. Gurumeditaatio on mystinen meditaatio... täydellistä joogaa. Kaikki tieto... kaikki tieto on Gurumeditaatiossa. Hänen korkein palvontansa... Korkein meditaatio on Jnana Sindhussa. Erittäin hyvä kirja.”
Ja sitten hän oli hiljaa...
Jnana Sindhun kirjoittaja, Sri Chidananda Avadhuta oli suuri Siddha ja avadhuta... Luin kappaleen Gurun palvonnasta kolme kertaa. Se kuvaa meditaatiomenetelmän, jossa harjoittaja ottaa Gurun sisälleen ja siten muuntuu Guruksi meditoiden häntä. Kirja on kirjoitettu dialogiksi Parashivan ja yhden hänen poikansa, Karttikeyan, välille. Kuunnelkaa tarkoin, rakkaat etsijät. Kappale alkaa näin:
”Atha Sri Gurudhyanam – Nyt alkaa Gurun meditointi.” Parashiva sanoi: ”Oi Karttikeya, sinä olet jalokivi Guruaan etsivien joukossa, suurta on Gurun meditointi. Se on Siddhojen ylin ja salaisin sadhana. Gurun meditointi tuo sekä vapautumisen että maallisen nautinnon. Lisäksi, kun meditointia jatkaa, tulee harjoittajasta itsestään Guru, joka on jatkuvassa jumalallisen autuuden tilassa ja jonka olemus on jumalallinen loisto. Karttikeya, Gurulla ei ole alkua eikä loppua, vaikka näkisitkin hänet fyysisessä hahmossa. Gurun perusta on perimmäinen peruste, jonka luonne on muuttumaton ja ylin autuus ja joka silti on perimmäinen syy kaikelle muutokselle, siellä missä ajatukset loppuvat ja missä jälleensyntymä lakkaa. Se on nähdyn ja näkymättömän maailman perusta, Om:n päämäärä, Siddhojen koti. Oi Gurubhaktin rakastaja, Karttikeya, siellä kaikki ristiriidat sagunan ja nirgunan välillä katoavat, minne kellään ei ole pääsyä ilman Gurua, ja mistä ei ole paluuta. Se on kaikkien jumalien Jumala, kaiken perusta, kaiken kohtalo, kaiken todellinen Luonto, sellainen on Sri Gurudeva.”
”Säännöllisesti hän inkarnoituu ulkoisesti ihmisen hahmossa, mutta on Guru sisältä. Siunauksiensa ja ohjauksensa kautta hän antaa oppilailleen oman luontonsa ja sisäisen tilansa. Suurimman hyödyn saa meditoimalla Gurun kuvaa, koska Guru on puhdas Tietoisuus. Oi Karttikeya, vakaa joogassa, tuo jumalallinen loisto, jolle ei ole määreitä tai muotoa, joka on kaiken olevaisen juuri, on ylin Guru. Kaikki suunnat, koko avaruus, kaikki vuoret, joet, meret, maat ja mantereet – kaikki ne ovat muodostuneet viidestä elementistä – kaikki ne ovat Gurun keho. Idästä länteen, pohjoisesta etelään, alhaalta ylös, helvetistä taivaaseen, Kailasa, Vaikuntha ja vapautuneiden viimeinen asema – kaikki tämä on ikuisesti autuudellaan siunaava Guru. Hänestä ovat kaikki asiat tulleet, mutta hän on erillinen niistä kaikista. Hän kuuluu ei mihinkään, ja ei mikään on hänen.”
”Suurin Guru on So-Ham mantran korkein päämäärä ja muoto. Hän on liikkuva ja liikkumaton. Hän on mikrokosmos ja makrokosmos. Hän saapuu ihmishahmoisena Guruna, antaakseen Shaktinsa ihmisille, hänen lapsilleen, hänen omille sieluilleen, hänen rakkaille seuraajilleen. Hän perusti Siddhojen polun. Hänen mielenliikkeensä ja käytöksensä eivät ole mitenkään tavallisia. Hänen kehonsa on karaistu Kundalini Joogan liekeissä – seitsemän elementtiä ovat täyttyneet Chiti:stä ja pranavasta – luomisen äänestä, Om – on tullut So-Ham ja se soi hänen pranassaan. Kaikki maailman toimet ovat hänelle Gurun pyhää näytelmää.”
”Sinun tulisi meditoida Gurua kuvitellen hänen olevan kokonaan sinä. Oi Gurun seuraaja, tämä on korkeinta palvontaa. Ole hiljaa ja aja pois kaikki ajatusten heilahtelut ja vapauta mielesi tukirakenteistaan. Poista kaikki ajatukset mielestäsi. Istu alas Gurusi eteen. Ensin kumarra hänelle, Korkeimmalle Gurulle, johon kaikki jumaluudet, mantrat ja pyhimykset sisältyvät. Kumarra hänelle kaikkiin suuntiin ja sano: ”Gurudeva, sinä olet kaikki. Sinä ilmenet maailmankaikkeutena. Missä tahansa muodossa sinä oletkin, minä kumarran sinulle uudestaan ja uudestaan.” Kun olet kumartanut hänelle tähän tapaan koko mielelläsi, Oi Karttikeya, meditoi häntä. Ymmärrä hänen olevan täydellisen läsnä edessäsi ja takanasi, ylläsi ja allasi – täydellinen Guru kaikissa suunnissa. Anna kehosi täyttyä hänestä. Muista, että aivan kuin kangas koostuu langoista kankaan ollessa jokaisessa langassa, samalla tavalla sinä sisällyt Guruun ja hän sinuun. Tällaisessa mielikuvassa näe itsesi ja Gurusi yhtenä. Astia ei ole erillinen savesta, josta se on tehty. Gurusi ei myöskään ole erillinen sinusta. Tämä sinun tulee ymmärtää. Istu nyt alas, rauhoitu täydellisesti ja asettaudu meditaatioasentoon. Nosta kätesi päällesi aivan kuin se olisi Gurusi pää ja kosketa silmiäsi, korviasi, nenääsi, kieltäsi, niskaasi, olkapäitäsi kuvitellen että ne kaikki ovat Gurusi ruumiinosia. Samalla tavoin kosketa rintaasi, sydäntäsi, vatsaasi, selkääsi, vyötäröäsi, reisiäsi, polviasi, pohkeitasi, jalkateriäsi varpaankynsiä myöden sanoen uudelleen ja uudelleen: ”Tämä on Gurun, tämä on Gurun.” Ja kun liikut alas vartaloasi, toista mielessäsi, ”Guru Om, Guru Om, Guru Om.” Sinun tulisi koskettaa jokaista vartalosi osaa uudelleen aina päätä myöten samalla toistaen mantraa ”Guru Om”
Parashiva jatkaa: ”Oi Swami Karttikeya, kun menet kylpyyn, peseydy kuin olisit Guru ymmärtäen, että hän elää kehosi jokaisessa osassa. Syödessäsi tarjoa ruoka Gurulle sanoen itseksesi, ”Sydämessäni asuva Guru nauttii ruoastani.” Peseytyessäsi peset myös Gurun kuvan; tarjoa syömäsi ruoka Gurullesi ja tarjoa kaikki muutkin tekemisesi hänelle, hyväntekijällesi; joka päivä toistaa ”Guru Om, Guru Om”, ymmärtäen että hän on antaja, nauttija, uhraaja ja kaikki ne uhraukset – tätä on Gurun palvonta.”
Parashiva sanoo taas: ”Oi Karttikeya, Gurua palvomalla, oppilaasta tulee pian Guru. Henkilöstä tulee se, josta hän laulaa, jota hän palvoo ja jota hän meditoi. Siispä, saguna (muodollinen) palvonta, meditointi, Gurun mantran muistaminen ja Gurun olemuksen sulauttaminen kehon jokaiseen karvaankin tuo nopean muutoksen oppilaan sydämeen. Siksipä, yksinäisyydessä, salaisella tunteella, meditoi sydämessäsi suurinta Gurua tullen Guruksi. Tämä on Siddhojen salainen polku, Satgurujen avain, pyhä ja onnellinen sänky, joka antaa sisäisen rauhan Gurun palvojalle. Se on askelma vapauden kaupunkiin.”
”Mikään tästä ei kiinnosta ihmisiä, jotka eivät ole omistautuneita Gurulle. Oi Swami Karttikeya, vain he joiden ylle Guru on laskenut armonsa voivat ymmärtää näitä salaisuuksia. Ilman Jumalan armoa, he eivät voi ymmärtää ja nauttia Gurun palvonnasta.” Kerrottuaan tällä tavoin Gurun kunniasta, Gurun palvonnasta ja Gurun meditoinnista, Shiva lähti kohti Kailash-vuorta ja Sri Karttikeya vaipui syvään Guru-meditaatioon.
(lainaus Jnana Sindhusta päättyy)
Tämä on Jnana Sindhun teema ja tällä tavoin tein Sadhanaani. Oivalsin, että siinä oli erityinen viesti juuri minulle, että olin saanut ohjeen tehdä sadhanaani näin. Sinä iltana en enää palannut kotiin, vaan jäin Nityanandan lähelle hänen ashramiinsa. Yö tuli. Päivän toimet olivat ohi ja oli hiljaista... Menin suureen saliin ja istuin alas kasvoni suunnattuna itään. Aloin meditoimaan seuraten tarkoin ohjeita, jotka Shiva oli Karttikeyalle Jnana Sindhussa antanut. Istuin siellä hiljaa ja näin kaikkialla läsnäolevan tietoisuuden Nityanandana. Ymmärsin, että viisi elementtiä, joet, meret, vuoret ja luolat olivat Nityanandan keho. Näin taivaan hänen otsanaan, maan hänen jalkoinaan, neljä ilmansuuntaa hänen korvinaan, auringon ja kuun hänen silminään ja sitten meditaationi kaikkialla läsnäolevaan Nityandaan alkoi. Meditoidessani mieleni hiljeni. Meditoin mielikuvaa, että koko ulkopuolinen maailma oli täydellisesti hänen täyttämänsä. Ne muutamat ajatukset, jotka jäivät, ohjasin sisääni tutkiskellakseni Nityanandaa. Ensimmäiseksi kosketin päätäni ajatellen Nityanandaa. ”Nityananda päässäni, Nityananda kallossani, rakas Nityanandani korvissani, Nityananda silmieni loisteessa, Sri Guru Nityananda kurkussani, Nityananda olkapäissäni, Nityananda käsissäni, Baba Nityananda sormissani, Nityananda – Itse – sydämessäni, Sri Nityananda vatsassani, Sri Nityananda – Joogan mestari – vyötäisilläni, Nityananda polvissani, Nityananda jaloissani, Nityananda jalkaterissäni.” Tällä tavoin asetin hänet koko kehooni. Kun kosketin jokaista kehoni osaa, resitoin, ”Guru Om, Guru Om, Guru Om” vahvistaen näin meditaatiotani Sri Bhagavan Nityanandaan. Mikä ilo! Sydämeni keveni, sen tuska ja intohimo katosivat. Tuoreet ja iloiset värähtelyt kulkivat lävitseni ja vaivuin ekstaasiin. Kun meditoit ekstaattisia olentoja, sinusta tulee ekstaattinen...
Ja niin minä asetin Gurun jokaiseen kehoni osaani syvimmällä rakkaudella ja hävisin täysin palvontaan. Oli kuin olisin nukkunut huoletta sängyssä, joka tarjosi minulle onnen tai syönyt herkkuja, joissa oli kuusi makua. Miten pyhässä maailmassa elinkään! Jouduttuani ekstaasin pauloihin ajelin iloa täynnä rakkauden veneellä Guruni siunausten meressä, viileiden ilmavirtausten kannattelemana, nautinnosta humaltuneena...
Kun jatkoin meditoimista, meditaationi keskittyi sydämeen ja prana sydämessäni hiljeni. Tunsin kivun, kuin salamniskun, iskevän muladharassani. Prana-aalto kulki lävitseni ja sykki tuhansissa hermoissani. Hukuin meditaatioon.
Kello 3:00 kuulin kuinka Nityananda Baba käski minun nousta ylös. Nousin. Olin ollut uppoutuneena ekstaasiin. Transsini katosi hitaasti... Rauhan säteet loistivat sisälläni. Aamu tuli... Kumarsin hänen edessään ja seisoin siinä. Babaji sanoi, ”Tuo on oikein. Tuo on meditaatiota.” Hän nosti kätensä chin mudraan ja lisäsi, ”Tuo on todellista meditaatiota... kyllä... oi kyllä... se on... pitää sisällään tiedon, suuruuden, palvonnan, ekstaasin... hienovaraista... ha... tuo on täydellistä meditaatiota.” Puhuessaan hän alkoi laulaa. Tajusin nyt, että hän oli todella vihkinyt minut meditaatioon.
Gurun meditaatio oli minun tapanani meditoida. Nousin ylös joka aamu kello 3:00, koska silloin maailma on hiljainen ja tämä on kaikkein parhaiten sopiva aika meditaatioon ja Jumalan nimen laulamiseen... Sitten aloin meditoimaan rakasta Guruani. Se muuttui pyhäksi meditaatioksi. Myöhään yöllä, kun oli hiljaista, meditoin uudelleen. Molemmilla kerroilla kykenin meditoimaan syvästi... Meditaation jälkeen menin kävelylle. Ripustin Siddhojen ja pyhimysten sekä Gurudevani kuvia meditaatiopaikkani seinille ja meditoin heidän keskuudessaan. En koskaan katsellut näitä kuvia kuin elottomia olentoja. Baban seurassa käyttäydyin kunnioittavasti, pidättyvästi ja puhtaasti ja käyttäydyin samalla tavoin kaikissa huoneissa, joihin hänen kuvansa oli ripustettu. En koskaan istuutunut jalat ojennettuna näitä kuvia kohti. Meditaatiohuoneessani käyttäytymiseni oli aina puhdasta jopa niin, että kävelin pehmein askelin meditaatiohuoneessani. Tämä johtui siitä, että Chitin (kosmisen tietoisuuden) säteet ja hiukkaset täyttivät huoneeni, erityisesti juuri meditaation aikaan. Lisäksi, Gurudeva on aina läsnä siellä, missä hänen kuvaansa palvotaan. Herätin Siddhojen huomion ennen meditaatiotani sanomalla: ”Kaikki he, jotka ovat Gurun armosta löytäneet Jumalan ja palvomalla Hänen pyhiä jalkojaan – kaikki he, jotka ovat jo olleet, jotka ovat nyt ja jotka ovat vielä tulossa – suojelkoot ja antakoot täyden tukensa ja voimansa minulle.”
(lainaus päättyy)
Muktanandan kertomuksesta näemme, kuinka myös me voimme nauttia suurimmasta täyttymyksestä ja rakkaudesta rakkaan mestarimme Siddha Thirumularin kautta.
Kun muistamme Hänen nimensä, Hänen kuvansa, Hänen opetuksensa ja Hänen Pyhän Siva-mantransa, me tulemme yhdistymään häneen kaikessa hänen kauneudessaan. Jos vain haluat, voit varmastikin omaksua Guru dhyana -meditaation tarkan metodin, kuten se on kuvattu Jnana Sindhussa. Tämä voi olla hyödyllistä alussa kun opettelet virittäytymään Mestarin läsnäoloon. Mutta Mularjin (laus. Muulartsin) Siva-mantran resitoiminen ja Hänen kuvansa visualisointi toimivat aivan yhtä hyvin. Tarkoitus on saada omakohtainen kokemus Hänen läsnäolostaan tässä ja nyt. Tämän prosessin kuluessa harjoittaja oppii paljon itsestään ja kasvattaa intiimin siteen itsensä ja mestarin välille.
Jos haluat, voit myös laulaa ääneen tai hiljaa seuraavia säkeitä.
Thirumular Satguru Thirumular Thirumular Namaste Om Thirumular Om Thirumular Namaha Om Thirumular Nath Namaha Jai Satgurudeva Thirumular
Laula Mestarin nimeä sillä tavoin ja sillä melodialla kuin sinusta tuntuu hyvältä. Muista vain tehdä se rakkaudella ja antaumuksella, eikä karkealla tavalla. Voit myös hankkia pienen taskukokoisen kuvan Mestarista, jotta voit pitää sitä mukanasi ja katsoa sitä, missä ikinä oletkin. Ennemmin tai myöhemmin tulet oppimaan sen, kuka Hän on ja mitä on olla tietoinen mestarin läsnäolosta.
Satgurun meditoimisella, ollen Yhtä Hänen kanssaan sekä meidän maalliset että henkiset elämämme täyttyvät ilosta, rauhasta ja armosta, sellaisesta jota emme edes osanneet kuvitella.
Mularin jalkojen juuressa, -Mularmurti Babananda 12/2010
Suomennos: Vishwamitra, 1/2011. Tue Sundara Joogaa lahjoituksella. Kiitos. |
