Jumalan tahto Kysymys: Mistä voisin tietää mikä on Luojan tahto, jotta voisin toteuttaa sitä? Vastaus: Välillä on hyvä tehdä joitain asioita toisin ja rikkoa rutiineja, uudistua ja elää. En usko, että ihminen on luotu seuraamaan tylsiä rutiineja päivästä ja vuodesta toiseen, tekemään samoja asioita rutinoituneesti loputtomiin saakka. Sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala on elämä ja elämä on fyysisessä maailmassa sama kuin jatkuva muutos, jatkuva virta, sillä luodussa maailmassa vallitsee liike kahden navan, positiivisen ja negatiivisen, välillä... Joten jos asetumme seuraamaan samoja kaavoja päivästä toiseen niin elämä tai "pyhä" meissä rikkoontuu ja tulemme onnettomiksi. Tämän sanottuani sanon myös sen, että elämänvalintoja tehdessä ei pidä olla tyhmä tai herkkäuskoinen... Siva Joogan harjoittaminen näyttää ihmiselle kuka tai mikä Jumala meissä ja kaikessa on. Tämä on joogan iänikuinen tehtävä, nyt aina ja iänkaikkisesti... Muistan Babajin sanoneen humoristisesti, että "Baba ei tarkoita päälläseisomista tai venyttelyä" puhuessaan joogasta ja sen merkityksestä. Mestareilla on hyvä huumorintaju... Kyse on siis elämästä kaikkine puolineen ja kaikkine tasoineen... Fyysinen maailma, emotionaalinen maailma ja mentaalinen maailma ovat vain pieniä siivuja elämästä tai Jumalasta. Jumala paljastuu meistä itsestämme ja ymmärrämme, että mitään Jumalaa ei itsemme ulkopuolella ole olemassakaan eikä ole koskaan ollutkaan. Samalla ymmärrämme, että kaikki kuuluu Jumalaan ja kaikki, myös se mikä näyttäytyy meille pahana, on Jumalan luomaa jossa Jumala edelleen vaikuttaa... Elämä on tällä tasolla suhteellista ja tämän vuoksi voisi sanoa, että mitään yleispätevää totuutta elämästä ei voida esittää... On olemassa tietoisuus, joka on jumalallinen tai "Jumala" mutta se on meidän oma tietoisuutemme, ei mikään entiteetti itsemme ulkopuolella, joka tuomitsee tai kommentoi tekemisiämme ja ajatuksiamme. Jumala, tai "Shiva" on autuus-hiljaisuus-rakkaus, se loputtomasti uusiutuva virta meissä mutta jos tätä ei ole omakohtaisesti kokenut meditaatiossa ja samadhissa, jos ei ole uppoutunut tähän elämään, niin kaikki tämä on täysin merkityksetöntä. Toki voimme tunnistaa ja muistaa mielessämme, että näin sen täytyy olla mutta ilman makua banaanista me emme tiedä miltä banaani maistuu... Todellakin, ilman meditaatiota, joka on "olemista yhtä Jumalan eli oman jumaluutemme kanssa" koko ihmiselämä on pelkkää selviytymistä ja kompurointia tilanteesta toiseen. Jumaltietoisuus on ihmisen alusta, juuri, samoin kuin talolla on perustukset. Jos talossa ei ole perustuksia niin kuinka pätevä talo se on? Jos emme ole tietoisia tästä perustuksesta elämässämme niin kuinka selväjärkistä ja selkeää elämämme on... Ja mikä on tällaisen elämän merkitys tai sen täyttymys? Se tietoisuus meissä, joka on pyhä ja jumalallinen tietää kaiken elämästämme. Se tietää mitä söimme aamiaiseksi, se tietää mistä pidämme, mistä emme pidä... lyhyesti sanoen se tietää meistä kaiken mutta me, se jota pidämme ?minänämme?, ei ole näin itsestäänselvästi tietoinen pyhästä meissä ja tämän vuoksi on jooga, teknologia, jonka avulla voimme harjaannuttaa havaintokykyämme. Joten "Jumalan tahto" niin henkisessä kuin kaikissa muissakin elämämme aspekteissa, selviää meille omakohtaisesti kun otamme tietoisen kosketuksen Jumalaan itsessämme ja olemme ja elämme näin. Se ei ole aina helppoa koska meillä on ?takkuja hiuksissamme?, tiukassa istuvia mieltymyksiä ja käsityksiä kaikenlaisista asioista mutta se on aina mahdollista koska se on aina totuus elämän eli Jumalan eli itsemme oikeasta luonteesta. Silloin erillisyys ei ole enää totta meille koska minä ja sinä, Jumala ja minä, elämä ja minä-asetelmat eivät enää ole olemassa koska olemme mielen ja ajatusten ulkopuolella jossa ei ole kaksinaisuutta. Tämän ymmärtäminen ja kehollistaminen on ihmiselämän tarkoitus. Voimme harjoittaa joogaa, sadhanaa, laulaa ja tanssia, leikkiä ja rukoilla Jumalan kanssa, mitään sääntöjä ei ole. Jumala eli elämä on seikkailu, joka avautuu ja valkenee kun astumme tottumusten ulkopuolelle. *ah* Mutta jos jumitamme tottumusten ja mieltymysten rajojen sisäpuolella niin, sanoisin, että silloin emme oikeasti elä, emme ainakaan Jumalan tahdon mukaisesti.
5.10.2011 |
