Advaita Vedanta ja Sundara Jooga

A+dvaita tarkoittaa ”ilman toista” eli nondualismia. Vedanta voitaisiin kääntää sanoilla: tieto, ymmärrys tai saavutus, kirjaimellisesti ”tiedon loppu”. Advaita Vedanta on yksi, nykyisin hyvin tunnettu, henkinen menetelmä tai polku. Advaitistit varmaankin jo heti sanoisivat, että kyseessä ei ole menetelmä tai polku mutta siitä viis :) Esimerkiksi Sri Ramana Maharishi, Sri Poonja eli Papaji, Sri Nisargadatta Maharaja ja Mooji ovat advaitisteja. Lähihistorian tunnetuin advaita vedantisti lienee Sri Adi Shankaracharya, joka elvytti vedisen perinteen. Adi Shankara oli Babajin oppilas.

Advaita on henkisen oivalluksen menetelmänä tavattoman jyrkkä polku. Se pudottaa ihmisen ja tämän ehdollistumat suoraan kylmään veteen. Tyypillisiä advaita-sitaatteja ovat esimerkiksi: ”Valvetilasi on unta” (Nisargadatta), ”Tietoisuus on ainoa todellisuus” (Sri Ramana) tai ”Rentoudu täysin ja vajoa persoonattoman kuolemattomuuden hiljaiseen valoon” (Ramesh Balsekar). Advaitassa on paljon samaa kuin Buddhalaisuudessa, erityisesti Zen Buddhalaisuudessa.

Muistan kun nuorempana luin advaita-opettajien opetuksia. Pidin niistä kovasti, tunnistin ne todeksi mutta ne olivat kuin lujaa terästä, josta en saanut minkäänlaista otetta. Samasta syystä en juuri ymmärtänyt Zenin opetuksia, eivätkä näiden tarjoamat metodit, mystisiltä vaikuttavien opetusten oivaltamiseksi myöskään tuntunut kohdallani toimivan.

Jos Sri Ramanan luokse tuli henkilö, jolla ei ollut omaa henkistä harjoitusta ja hän halusi aloittaa harjoittamisen, niin Ramana suositteli itsekyselyä, jossa ”Kuka minä olen?” kysymyksen avulla riisuudutaan kaikista hetkellisistä impulsseista ja samaistumisista. Minulle, Zenin tai Advaitan tarjoama polku oli kuin olisin yrittänyt saada otetta liukkaasta saippuasta. Keltanokalta se ei onnistunut. Seurasin Zen-polkua 4 vuotta täysipainoisesti ja täysipäiväisesti kunnes kohtasin Kriya- ja Siva Joogan. Heti ensimmäisestä harjoituksesta lähtien koin polkuni ottavan tuulta alleen. Se oli todellinen helpotus.

Tätä kirjoittaessani Kriya- ja Siva Jooga-polun aloittamisesta on vierähtänyt 5 vuotta. Edelleen olen jatkanut harjoittelua täysipainoisesti ja koen, että näiden tekniikoiden harjoittelusta on ollut todellista hyötyä. En ole koskaan ollut energisesti herkkä tai selvänäköisesti lahjakas tai mitään sellaista mutta tunnen, että ilmapiiri kehoni sisällä ja sen ympärillä on muuttunut merkittävästi raikkaammaksi, avarammaksi ja selkeämmäksi eli chakra-systeemi on puhdistunut. Mieleni on hiljainen ja alitajuntani ei syökse tietoisuuskenttään jatkuvaa muistojen ja tunteiden sekasotkua. Myöskään fyysistä epämukavuutta, kolotuksia ja särkyjä, ei ole siinä määrin kuin aikaisemmin. Pystyn meditoimaan ja antautumaan hiljaisuudessa.

Pidän tätä yksinomaan Kriya-tekniikoiden ja mestarilinjan opetusten seuraamisen seurauksena. Keskeinen Sundara Joogan periaate on rakkaudellisen antaumuksen periaate, joka tarkoittaa sydämen avaamista, egon laittamista likoon.

Kun olen viime aikoina palannut Zenin ja nondualististen opetusten äärelle, ne tuntuvat nyt aukeavan. Enää niissä ei ole mystiikkaa, eikä runoutta vaan niissä on tolkkua. Oikeastaan, kun luen Tony Parsonsin ”Emme voi tavoittaa sitä, jonka pyrimme tavoittamaan sillä se on kaikki mitä jo on”, en ymmärrä sitä vaan on yksinkertaisesti havainto siitä, että Tonyn lausahdus pitää paikkansa. Kun zen-mestari Hakuin opettaa, että ”Näin syyn ja seurauksen ykseyden portti aukeaa, ei kaksi, eikä kolme vaan suoraan eteenpäin kulkee Tie” tai ”Tämä paikka on Lootusten Maa ja tämä keho on Buddhan keho” niin voin oman jooga-kokemukseni valossa todeta ettei vanha Hakuin narrannut jälkeensä tulevia.

En tarkoita kerskailla tai paukutella henkseleitäni sillä, että ymmärtäisin näiden edellämainittujen hienojen opettajien viisaudet. Haluan vain kertoa, että koen näiden opetusten aukeavan tai paremminkin, olevan valmiiksi auki, sen jälkeen kun olen ahkeroinut meditaatiotyynyllä. Näin ollen voin sanoa, että myöskään Thirumular ja Himalajan vanha Baba eivät ole narranneet meitä kun ovat laskeneet Siva Joogan vastustamattoman syötin veteen ja napanneet otolliset Siva Joogit koukkuihinsa sillä ilmiselvästi nämä opetukset ajavat asiansa.

No, toki voi olla niinkin, että olen vain tullut tyhmäksi enkä alkuunkaan edes ymmärrä vanhojen tekstien lauseita. Olipa niin tai näin, niin tämä sopii minulle :)

Kiitos,

- Babs, 27.11.2011

Tue Sundara Joogaa lahjoituksella. Kiitos.