Henkisyys arjessa –

maallikkojoogin elämää

Itselläni oli pitkään halu luopua kaikesta maallisesta - niin työstä, hankitusta varallisuudesta kuin parisuhteestakin – henkisyyden nimissä. Miksi? No siksi, että voisin täysin keskittyä henkiseen harjoittamiseen. Ajattelin, että jos vain painuisin jollekin vuorelle istumaan, niin silloin minulla olisi aikaa meditoida ja valaistua. Pöh.

Eräs ystäväni totesi kerran osuvasti matkustamisesta ja lähtemisestä: "Jos sinun täytyy mennä jonnekin löytääksesi totuuden, se ei ole totuus." Kiitos sinulle tästä. Ramana Maharishi on sanonut, että perheen ja työn jättäminen lähteäkseen asumaan hökkeliin metsän keskelle ei ole henkisyyttä. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Siva Joogan elvyttäjä Sivakami Om Anandi, joka oli kehossa eläessään myös äiti, isoäiti ja vaimo.

Siva Joogan Johdantotekstissä sanotaan, että Siva Jooga on maallikolle sopiva harjoitusmuoto. Noin puolen tunnin päivittäinen harjoitus on helppo mahduttaa kiireiseenkin aikatauluun. Vakavissaan olevalle harjoittajalle 30 minuuttia päivittäin on kyllä liian vähän. Tosin, jos tahtoa on, löytyy myös aikaa harjoittaa enemmän.

Sadhana (henkisen polun kulkeminen ja henkisten harjoitusten tekeminen) ei kuitenkaan ole koko totuus henkisestä harjoittamisesta. Henkisyys ei ole osa-aika työ, joka rajoittuu istumatyynylle. Se jatkuu hetkestä hetkeen. Jokainen hetki istumatyynyllä, jokainen kohtaaminen kanssaihmisten kanssa, jokainen leikki lemmikin kanssa, jokainen hiljentyminen ennen nukahtamista ovat yhtä arvokkaita mahdollisuuksia elää todeksi jumalallista rakkautta. Todelliselle etsijälle jokainen askare tai haaste, kuinka yksinkertainen tai ylivoimainen tahansa, on mahdollisuus harjoittaa, oppia, kasvaa ja tuntea myötätuntoa. Tarkkailepa vaikka eroa ateriassa, joka on laitettu pahapäisenä tai kiireisenä ja vertaa sitä sellaiseen ateriaan, joka on valmistettu kuin rakas lapsi ensimmäiselle koulutaipaleelleen. Jos laitat nämä ateriat itse, on ero helppo havaita kanssaihmisten kasvoilta.

Yksi elämän ihme piilee sen rajattomissa mahdollisuuksissa. Mikään asia tai tilanne ei ole toista henkisempi. Jokaisessa hetkessä on sama kipinä ja samat mahdollisuudet toteuttaa Luojan tehtävää. Henkilökohtaisesti saatamme arvottaa vaihtelevia tilanteita mitä moninaisimmilla tavoilla, koska samaistumme tällöin mieleemme. Sadhanan, hetkessä elämisen ja jatkuvan harjoittamisen seurauksena tulemme huomaamaan, että takertuminen mieleen vähenee ja asiat alkavat näyttäytyä niiden todellisessa valossa. Tällöin voimme myös toimia taitavasti. Tämä on todellista asioista luopumista.

Om Namah Shivaya

-Vishwamitra,

22.12.2011.