Rukoilemisesta

Rukoilemisesta... Sillä ei ole merkitystä mitä sanoja rukouksessaan käyttää. Rukouksen vaikutus tulee suoraan siitä kuinka paljon rakkautta, antaumusta, vilpittömyyttä, rehellisyyttä, avoimuutta ja henkistä janoa rukouksessa on. Joskus ei tarvita edes sanoja kun sisäinen Jumal-yhteyden kaipaus tapahtuu itsestään ja menet syvään rakkaus-yhteyteen Jumalan kanssa.

Rukouksessa on kyse omien tunteiden rehellisestä ilmaisemisesta ja halusta tulla yhdeksi Jumalan kanssa. Voit puhua Jumalalle tai gurulle vihaisenakin, ilmaista turhautuneisuutta ja ahdistusta ja päästä henkiseen yhteyteen mutta jos kiukkuat kuin hemmoteltu lapsi ja syytät Luojaa tai mestaria omista virheistäsi niin saat vielä kypsyä omissa mehuissasi. Jumala ja guru on henkisen etsijän paras ystävä, joka ei koskaan ole antamatta siunaustaan mutta jos olemme vihaisia, negatiivisia tai ylpeitä niin siunaus ei saavu tämän egoistisen kilven lävitse perille saakka ja tyynnytä meitä.

Siunaus on perusteellinen apu kärsimykseen. Kärsimys johtuu alunperin dualistisesta harhasta. Rukoileminen sydämestä, rehellisesti ja vilpittömästi, on hyvin parantavaa ja kohottavaa toimintaa. Jokaisen kannattaisi rukoilla. Ei uskonnollisesti vaan sydämestä sillä jokaisen ihminen kaipaa Jumalaa, joka löytyy vain ja ainoastaan syvässä sisäisessä yhteydessä eli meditaatiossa rukouksen jälkeen.

Totuudessa, rakkaudessa,

- Babs, 6.1.2012

Tue Sundara Joogaa lahjoituksella. Kiitos.