Siddha Thirumular

Maha Siddha Thirumular (Thirumoolar, Tirumular tai Tirumoolar) on yksi ns. Siddha-tradition keskeisimpiä mestareita. Thirumularin elinaikaa Maan päällä on vaikea sijoittaa vuosilukuihin sillä siddhat eli täydellisyyden saavuttaneet joogit tunnetaan siitä, että he pystyvät halutessaan pidentämään kehonsa elinikää niin pitkään kuin haluavat (monet useita satoja vuosia, jotkut jopa tuhansia vuosia). Itse asiassa fyysisen kehon kuolema ja elämän ja kuoleman kiertokulku (samsara) ovat yleisiä leikinlaskun aiheita siddhojen opetuksissa sillä nämä mestarit ovat saavuttaneet sellaisen tietoisuuden tason josta he voivat valita mitä kehoillaan tekevät. Muun muassa legendaarisen Babajin, kerrotaan edelleen elävän fyysisessä kehossaan jossain Himalajalla. Kuitenkin on olennaista ymmärtää, että ovatpa tällaiset suuret mestarit fyysisessä kehossan tai eivät niin Heidän tietoisuutensa ja läsnäolonsa on kaikkialla kaiken aikaa, myös tässä tälläkin hetkellä. Henkisen etsijän on tärkeä muistaa ja ymmärtää tämä asia.

Thirumular tarkoittaa kirjaimellisesti ”pyhä paimen”. Tähän liittyy oma tarinansa. 

Joogi Sundara Natha oli joogien keskuudessa kuulu ja tunnettu Himalajan pyhimmällä Kailash-vuorella asuva ja meditoiva mestarijoogi. Joogi Sundara oli meditoinut ja opettanut pientä oppilasjoukkoaan Kailashilla kenties satojen vuosien ajan. Hän istui meditaatiossa pienessä luolassaan, jumalallista armon hehkua loistaen, ja vain harvoin avasi silmänsä ja liikutti kehoaan. Se, että mestari kykeni istumaan samadhissa paikallaan useita viikkoja tai jopa kuukausia yhteen menoon, oli osoitus Hänen oivalluksensa tasosta. Vain harvat ja valitut, joogeista kypsimmät saivat tulla Hänen oppilaikseen ja Hänen luokseen meditoimaan.

Eräänä päivänä, legenda kertoo, Joogi Sundara sai sisäisen ohjauksen ja päätti lähteä tapaamaan velioppilastaan (saman mestarin oppilas, ns. guru bhai) Siddha Agastyaa, joka asui Etelä-Intiassa. Siddha Agastyar on myös hyvin tunnettu mestarijoogi. Hänet mainitaan useissa Veda-kirjojen kohdissa sekä myös Paramahansa Yoganandan omaelämäkerrassa.

Pitkän matkan loppuvaiheessa (Himalajalta Etelä-Intiaan) Joogi Sundaranath kohtasi näyn. Lehmät olivat kerääntyneet suremaan kuolleen paimenensa ympärille. Sundaranath katsoi näitä surevia olentoja ja se kosketti syvältä Hänen myötätuntoista sydäntään. Joogisten taitojensa avulla, Hän päätti siirtää oman henkensä kuolleen paimenen kehoon, jotta lehmät voisivat palata turvallisesti kotiinsa, joka oli läheisessä kylässä. Sundaranath kätki oman kehonsa läheiseen metsään ja siirsi henkensä paimenen kehoon.

Lehmät riemuitsivat! Ne olivat iloisia nähdessään rakkaan paimenensa palaavan henkiin. Ja tyytyväisinä ne lähtivät kohti kotikyläänsä ja tuttua navettaa sillä oli jo ilta ja aika palata takaisin.

Paimenen, jonka nimi oli Mulan, vaimo oli huolissaan miehensä pitkäksi venyneestä päivästä ja nähdessään tämän palaavan kotiin, vaimo meni miehensä luokse. Paimen, joka siis oli Joogi Sundaranath, sanoi kohteliaasti naiselle, että hän jättäisi elämänsä aviomiehenä ja paimenena ja lähtisi pois. Naiselle se oli tietenkin shokki ja hän huomasi, että hänen miehensä oli jotenkin erilainen kuin aikaisemmin.

Kun paimenen kehossa oleva Sundaranath palasi läheiseen metsään, aikeenaan siirtyä takaisin omaan kehoonsa, hän havaitsi kehonsa hävinneen ja samalla hetkellä tiesi sen olevan jumalallista leikkiä. Vedet silmissä, hän nauroi kuuluvasti ääneen ja piteli vatsaansa.

Näin ollen Sundaranath jäi paimenen kehoon ja meditoimaan kylän lähettyville. Pian paimenen ystävät ja kyläläiset huomasivat hänessä tapahtuneen muutoksen ja he alkoivat kutsua tätä nimellä Thirumular, pyhä paimen.

Legenda kertoo myös, että Thirumular istui pitkiä aikoja puun alla hievahtamatta ja aika ajoin avasi silmänsä ja saneli lähellään oleville oppilaille ja devoteeille opetuksia. Nämä opetuslauseet koottiin kirjaksi nimeltä Mantra Malai eli Pyhien Sanojen Seppele. Myöhemmin tekstiä alettiin kutsua nimellä Thirumandiram (Thirumantiram, Tirumantiram), joka on edelleen yksi tärkeimmistä Etelä-Intian Shaiva Siddhanta-teksteistä ja tantrisen joogan klassikoista.

Tämä on kuitenkin vain yksi tarina mahtavasta mestarista Joogi Sundarasta eli Siddha Thirumularista.

Niin kuin Yogananda on kertonut suositussa omaelämäkerrassaan niin samoin kuin Jeesuksen, Babajin tai Sri Krishnan myös Thirumularin henkinen missio on jatkunut tuhansia vuosia ja tulee jatkumaan loputtomiin kunnes kaikki elävät olennot oivaltavat elämän ja itsensä todellisen luonteen.

Siddha-mestareiden työ on hyvin laaja-alaista. He auttavat ja ohjaavat kokonaista ihmiskuntaa, usein ihmisten sitä tietämättä ja joskus tietoisesti jos yksilöt ovat siihen kypsiä.

Niin kuin kaikkien todellisten Mestareiden myös Thirumularin ydinopetus on kaikkiallinen Rakkaus. Ambe Sivam – Jumala on Rakkaus, Hän opettaa. Koska Jumala tai Korkein Tietoisuus on meissä kaikissa ja aina saatavillamme niin tämän vuoksi Totuus omasta elämästämme on myös Rakkaus. Tämä pätee jokaiseen elävään olentoon ja kaikkeen luotuun. Tämän vuoksi siddhat eivät ole koskaan kannattaneet kasteja, eriarvoisuutta ja paikallisia uskontoja sillä syvin totuus on Rakkaus ja se on sama kaikille, kaikkialla.

Samoin kuin Babaji on vuosisatojen saatossa ja näkyvämmin 1860-luvulta lähtien elvyttänyt Kriya Jooga-nimellä kulkevaa opetusta niin myös Siddha Thirumular on katsonut ajan olevan oikea opetukselle jonka Mestarina Hän henkilökohtaisesti toimii. Kyseessä on Siddha Thirumularin Siva Jooga, joka lukeutuu niin sanottuun Laya Joogaan eli sulautumisen joogaan.

Siva Jooga-opetusten ja 3 Pyhän Ominaisuuden-jooga sadhanan lisäksi Thirumularin viesti on vahvasti siinä, että jokainen meistä on ikuinen ja kuolematon Henki. Thirumularin antaman joogaopetuksen (3PO) avulla jokainen voi oivaltaa tämän tosiasian ja kokea Totuuden omasta itsestään, joka on Sat-Chit-Ananda, Ikuinen-Tietoinen-Autuus. Mularin opetuksessa korostuu erityisesti rakkaudellisen antaumuksen (bhakti ja sraddha), hyväksymisen ja tasa-arvoisuuden viesti.

Jai Thirumular! Jai Satgurudeva!