Parantumista syvissä vesissä

Monella tavalla henkisessä elämäntavassa on kyse parantumisesta. Jos ajattelemme absoluuttisessa mielessä niin mikä olisi merkittävämpi parantumistapahtuma kuin parantua kaksinaisuuden harhasta? Henkisen polun, harjoituksen, voi myös ajatella olevan yhtä jatkuvaa parantumista. Tällä polulla kukin kohtaa erilaisia kipukohtia itsessään ja elämässään jolloin hänelle tarjoutuu mahdollisuus aina vain perusteellisempaan paranemiseen.

Kun ihminen on pieni niin hänen alitajuntansa on tavattoman altis ulkoisille vaikutuksille. Alitajunta jota Hawaiin kahuna-parantajat kutsuvat nimellä unihipili, muistaa kaiken mitä elämän varrella on tapahtunut ja sen käyttäytymiseen vaikuttavat ensisijaisesti ne tapahtumat jotka ovat olleet dramaattisimpia. Nämä tapahtumat voivat olla suotuisia, haitallisia tai molempia. On helppo ymmärtää miten tämä vaikuttaa ihmisen persoonan kehittymiseen ja kypsymiseen. Jos esimerkiksi lapsi saa kasvaessaan osakseen huolenpitoa, ymmärrystä ja rakkautta niin hänestä kasvaa myös sellainen aikuinen jonka sisäinen tila ei hätkähdä ihan pienistä negatiivisistakaan yllätyksistä. Tällaisen ihmisen perusturvallisuus on vakaa kuin kallio. Esimerkki toisesta ääripäästä olisi lapsi joka on pienestä saakka saanut kokea epävarmuutta ja epävakautta elämässään ja miten se vaikuttaa häneen pelkoreaktioina, negatiivisina tunteenpurkauksina ja itsetunnon vähyytenä kautta elämän. Vanhempien merkitys lapselle on suuri ja kasvatuksen vaikutus vaikuttaa ihmiseen läpi hänen elämänsä.

Henkinen etsijä pyrkii tulemaan tietoiseksi omasta todellisesta luonteestaan. Matkaa ja harjoituksia tehdessään hän oppii näkemään, havaitsemaan ja ymmärtämään itseään ja niitä alitajunnan, mielen ja Sielun funktioita jotka hänessä vaikuttavat. Tämä on tavattoman hedelmällinen prosessi mutta tällä matkalla ei voi välttyä kohtaamasta niitä asioita jotka mielen uloimmille kehille ja alitajunnan piilossa oleviin lokeroihin on tallentunut. Ja koska nämä "piilotekijät" vaikuttavat käyttäytymiseemme ja toimintaamme päivittäisessä elämässä, arjen tilanteissa, niin ne voivat ja tekevätkin olomme hämmentyneeksi tai pelokkaaksi aika ajoin. Nämä tilanteet auttavat meitä näkemään todellisen itsemme paremmin kun me katsomme syvemmälle itseemme, näemme ja kohtaamme nämä mielen ja alitajunnan säilömät muistot, tunnetilat ja hienovaraiset ajatusurautumat. Tämä meditatiivinen havainnoimisen ja itsetutkiskelun jatkuva prosessi voi aika ajoin muuttua todella intensiiviseksi ja haastavaksi. Nämä ovat tilanteita jotka joogin kuuluu ottaa vakavissaan ja todella katsoa sisäänsä, kaikessa rauhassa, ilman kiireitä. Kun pyydämme Satgurulta siunauksen aina kutakin sisäistä "haastetta" tai "kasvunpaikkaa" varten niin saamme aina osaksemme Satgurun ja Jumal-Sielumme avun. Tämä apu on aina saatavillamme mutta kuitenkin lopullinen vastuu asiasta on meillä itsellämme. Kun katsomme tarkasti sisäistä tilaamme, ajan kanssa, rauhassa, niin tällä tavoin kaikki negatiivisuus meistä poistuu. Muistot eivät häviä mutta niissä oleva tuhoava voima häviää. Kaiken kaikkiaan tämä voi olla ja onkin pitkä ja kärsivällisyyttä vaativa ja kasvattava prosessi niin kuin nyt joogan polku yleensäkin on. Kuitenkin lopulta, askel askeleelta, edessämme avautuu uusi vista ja kun vilkaisemme niitä asioita joita olemme rohkeasti käyneet lävitse niin voimme jälkeenpäin hymyillä ja naurahtaa niille lempeästi vaikka niiden läpikäyminen tuskallista ja vaikeaa olisi ollutkin. On ensisijaisen tärkeä muistaa että kaikki ajatukset, muistot, tunteet ja tämä fyysinen kehokin on meillä vain lainassa. Me emme omista tai voi pitää mitään näistä itsellämme.

Henkinen elämä sisältää kaikki elämän aspektit, kaikki elämän tilanteet. Jooga sadhana, päivittäinen tekniikka-harjoittelu, on yksi välttämätön osa tätä kokonaisuutta sillä Sundara Kriya Joogan ja sen tekniikoiden avulla voimme keventää alitajunnan ja mielen karmisia taakkoja, impulsseja ja tottumuksia tavattoman helposti. On siunaus, reilusti hyvää karmaa, saada mahdollisuus harjoittaa tällaista sadhanaa joka tapahtuu Satgurun elävässä siunausvirrassa. Mutta siitä huolimatta joudumme toisinaan koetukselle kuka milläkin tavalla. Silloin tarvitsemme rohkeutta, periksiantamattomuutta, sinnikkyyttä ja napakkaa "Minä en luovuta vaikka mikä tulisi!"-mentaliteettia. Myös tämä on antaumusta sillä kun kieltäydymme luovuttamasta ja jatkamme huolimatta siitä sataako vai paistaako niin eikö se kerro sisällämme olevalle Jumalalle, Sielu-rakkaimmalle, että olemme valmiita mihin tahansa jotta saavutamme ymmärryksen Hänestä, saavutamme Itse-oivalluksen ja pysyvän yhteyden jumalallisen kanssa? Aika ajoin me tarvitsemme sisua. Meiltä suomalaisilta sitä pitäisi löytyä.

Pyydän Sundara Joogan Satgurun, Thirumuularin,

siunausta kaikille henkisille etsijöille kautta maailman,

sekä kaikille Suomen ja koko maailman Joogeille.

Mestari, suo meille apusi ja opastuksesi

jotta saavutamme tiedon ja rakkauden joka on yhdenvertainen kaikille. Ja kaikkialla.

Om Nama Shivaya. Om. Amen.

Mularjin lootusjalkojen juuressa,

- Babananda, 27.6.2011.

Tue Sundara Joogaa lahjoituksella. Kiitos.